Markus Heikkilä – Käyttäjä ja kone {~*~}

Focus ON

Aistireseptorit välittävät aivoihin joka sekunti älyttömän määrän dataa. Mielen automatisoituneet prosessit suodattavat tästä suurimmalta osin tarpeettomasta datasta oleelliset asiat, jotka tipahtavat tietoisuuteemme. Vaikka datankäsittelyprosessit ovat automaattisia, ne syövät silti suorituskykyä. Tämän takia datamäärää kannattaa vähentää jo ennen kuin se osuu aistinreseptoreihimme.

---swipe / touch / hover to continue

Perinteisissä tekstinkäsittelyohjelmissa lähtökohtana on emuloida kirjoituskonetta. Kirjoituskone oli tietenkin mullistava keksintö perinteisen kynän ja paperin tilalle. On kuitenkin älytöntä, että nykyaikaisilla tietokoneilla emuloidaan mekaanista kirjoutuskonetta. Mitä tekstin tuottamiseen tulee nykyiset kirjoituskone-emulaattorit ovat itse asiassa originaaleja huonompia. Tekstinkäsittelyohjelmistoissa on nimittäin integroitu tekstin tuottaminen ja muotoilu. Lukemattomat työkalut ovat esillä kuin avonainen työkalupakki, vaikka oikeasti tarvitsen tässä kirjoitusprosessin vaiheessa ainoastaan vasaraa.

Kaikkein häiritsevintä tekstin synnyttämisessä on kuitenkin se, että valmiiksi kirjoitettu teksti on näkyvissä. Se väistämättä häiritsee ajattelua. Jo kirjoitetun tekstin väistämätön vaistomainen lueskeleminen uutta tekstiosuutta kirjoitettaessa on täysin turhaa ja ajattelua jumittavaa. Tekstin tuottamisen prosessissa on vain yksi oikea suunta: eteenpäin!

Sen takia olen kokeillut uutta tapaa tuottaa tekstiä. Testailin introspektiivisesti mikä määrä tekstiä olisi parasta olla näkyvissä samalla kuin kirjoittaa sitä. Lähdin liikkeelle siitä oletuksesta että mitä vähemmän sen parempi. Testasin 1-20 merkillä. Nopealla testauksella päädyin siihen, että optimaalisinta on nähdä kerrallaan 5 merkkiä.

Riisuin käyttöliittymästä pois kaiken turhan ja päädyin tällaiseen ratkaisuun. Tämä bloggaus on kirjoitettu kyseisellä käyttöliittymällä ja editoitu Babelpadillä.

Time Is Your Best Friend

Erikoistumattomassa pienviljely-yhteiskunnassa eläneet esi-isämme kylvivät perunat heti kun maa oli sulanut. Ne, jotka eivät näin tehneet, kuolivat seuraavana talvena nälkään. Tästä tulee sana deadline.

Vielä nykyäänkin deadlinet ovat ensiarvoisen tärkeitä. Ilman niitä ei juuri mikään tulisi koskaan valmiiksi. Ihminen on biologinen eliö, joka pyrkii optimoimaan energiankäytön. Toisin sanottuna tekemään mahdollisimman vähän asioita, joista ei saa välittömiä kiksejä.

---swipe / touch / hover to continue

Oma tapani työskennellä.

Tavanomaisessa ajanvieteshakissa ei ole minkäänlaisia aikarajoituksia ja pelit voivat kestää jopa tunteja. Sen sijaan kilpashakissa kokonaispeliaika on rajattu 15 minuuttiin per pelaaja. On sanomattakin selvää, että kilpashakin peluu on tehokkaampaa kuin ajanvieteshakin. Toisin sanottuna samassa ajassa tehdään enemmän siirtoja ja pelit päättyvät paljon nopeammin.

Mutta mitä tapahtuukaan fysiologisesti? Kun käytettävissä oleva aika on hyvin rajallinen, elimistö vaihtaa moodin lepotilasta action-vaihteelle. Lisämunuaiset erittävät adrenaliinia. Sikä ylikellottaa aivot ja subjektiivinen aikakokemus muuttuu siten että minuutti tuntuu tavallista pidemmältä, keskittyminen tehtävään superfokusoituu ja yksityiskohdat, joita ei normaalitilassa edes huomaa, hyppivät silmille. Toisin sanottuna ongelmanratkaisukyky tehostuu.

First-person-shooter -pelit ovat oivallinen esimerkki ohjelmasta, jossa ihmisen fysiologiaa on hyödynnetty. Niihin on sisäänrakennettu aikarajoituksia, joiden sisällä on reagoitava nopeasti mikäli haluaa hahmonsa suoriutuvan tehtävästään. Tai selviytyvän ylipäätään hengissä.

Teknologian tarkoitus on saada asiat tehtyä tehokkaammin, jotta vapaa-aikaa olisi enemmän. Ihmiseen on syväkoodattu taipumus vältellä ikävien asioiden tekemistä. Tämän takia työn aloittamisen jälkeenkin seuraa usein asian loppuuntekemisen viivyttelyä. Jos kuitenkin työskentelyyn kehitetyissä ohjelmistoissa olisi pelien kaltaisia pakottavia aikarajoituksia, niin varsinaiseen työntekoon kuluisi vähemmän aikaa.

Why utilities suck and games rock?

Yksinkertaisesti siksi, että ihminen on hyvin yksinkertainen apina. Ihmisen työmuisti on heikompi kuin simpansseilla ja siksi ihminen kykenee tehokkaasti käyttämään vain hyvin yksinkertaisia työkaluja. Työmuistiin mahtuu vain 3-5 asiaa kerrallaan. Sen takia kaikkein tehokkaimmilla työkaluilla on ainoastaan yksi tai kaksi toimintoa. Vain silloin ylitse jääviä työmuistipaikkoja voidaan hyödyntää työkalun luovaan käyttöön.

---swipe / touch / hover to continue

Sovelluksen käyttökelpoisuus määrittyy sen mukaan mitä hyötyä siitä on. Se, että sovelluksella voi teoriassa tehdä sataa eri asiaa ei useinkaan tee siitä hyödyllisempää kuin sovelluksesta, jolla voi tehdä vain yhden asian. Ylipäätään tieto siitä, että sovelluksessa on toimintoja, joita käyttäjä ei osaa hyödyntää, kuormittaa aivoja. Valikoiden teksti näyttää heprealta (juutalaisille arabialta) ja ohjelmiston useimmat ominaisuudet jäävät pelkästään teoreettisiksi.

Täytyy olla todellinen MacGyver, jotta osaa hyödyntää Sveitsin armeijan linkkuveitsen kaikkia toimintoja.

Useimmissa peleissä voi ohjattavalla hahmolla tehdä vain muutamia asioita. Nopeaa reagoimista vaativat aikarajoitukset aktivoivat kehon ja mielen 'taistele tai pakene' -moodiin ja aivot toimivat tavanomaista tehokkaammin. Palaute toiminnasta on välitöntä ja palkinnot ovat suorassa suhteessa omaan toimintaan. Näiden asioiden takia pelit edustavat sovelluskehityksen huippua ja useimmat hyötyohjelmistot ovat lähestulkoon haittaohjelmistoja.